Sähkölämmitykseen liittyy usein varsinaisten lämmityslaitteiden ja termostaattien lisäksi sähkökeskuksessa tai erillisessä ohjauskeskuksessa olevia ohjauksia. Sähköyhtiöillä oli 1980-luvun puoliväliin asti yhtiökohtaisia sähkölämmityksen ohjauskytkentävaatimuksia. Yhteisiä ns. SLY-ohjauksia edellytettiin vielä 1990-luvulla ja niitä on käytetty 2000-luvullakin, kun monilla keskusvalmistajilla on ollut tarjolla näitä vakiokytkentäisiä sähkölämmityskeskuksia.

Ohjauskytkennöillä on toteutettu:

• edullisemman sähkönhinnan hyödyntäminen (yö-päivä ohjaus) käyttöveden lämmitykseen sekä (osittain)varaavaan sähkölämmitykseen
• liittymän tehon rajoittaminen ns. kiuasristeilyllä (sähkölämmitys ei mene päälle samaan aikaan sähkökiukaan kanssa)
• varautuminen verkkoyhtiön teho-ohjaukseen (ns. vko-ohjaus).

Lisäksi käytössä on ollut lämpötilan pudotusohjauksia ns. kotona-poissa -ohjauksella.

Näille ohjausperiaatteille, vaikkakin mahdollisesti uudella tavalla toteutettuna, on tarvetta jatkossakin. Sähkön hinnoittelussa vaihtelevat hintarakenteet lisääntyvät, liittymän kokonaistehon rajoittaminen vähentää tehopohjaisten siirtohintojen vaikutuksia ja kuormitusten teho-ohjaukset (kulutus/kysyntäjousto) tulevat lisääntymään tulevaisuuden energiajärjestelmissä.

Nykyiset termostaatit ja ohjausjärjestelmät mahdollistavat monipuolisia ohjausratkaisuja, kuten

• tilakohtaisia lämpötilojen ohjauksia etänä
• ohajuksia sähkön hintatietojen mukaan
• tehohallinnan
• kulutusseurannan.

Erilaisia ohjauskytkentöjä ja -toteutuksia on tehty sekä vakiratkaisuina että kohdekohtaisesti rakennettuina. Toteutuksien dokumentointi ja ohjeiden laatiminen saattaa olla hyvinkin puutteellista. Ohjausratkaisujen uudistaminen edellyttääkin sähköalan ammattilaisen suunnittelu- ja selvitystyötä ennen muutosten aloittamista sekä muutosten huolellista dokumentointia.