Lämmönjakojärjestelmät voidaan toimintaperiaatteensa mukaisesti jakaa kahteen pääryhmään, kuivaan lämmönjakoon (toteutus yleensä sähköpattereilla, sähköisellä lattialämmityksellä tai ilmanvaihdon sähkölämmitykellä. Toinen pääryhmä on vesikiertoiset lämmönjakojärjestelmät, joissa lämpöä siirretään rakennuksen eri osiin veden avulla. Tätä voidaan soveltaa myös ilmalämmityksessä, jolloin ilmanvaihdon tuloilma lämmitetään vesiradiaattorin avulla.

Sähköpatterit

Perinteisesti sähköpatterit ovat rakennuksissa asennettu pääasiallisesti ikkunoiden alapuolelle. Tässä niillä on tilalämmityksen lisäksi myös toinen tehtävä, lämmin ilma nousee patterin kohdalla ylöspäin ja saa ikkunoiden sisäpinnassa kylmenneen ilman nousemaan ja sekoittumaan katon rajassa huoneilmaan. Tämä vähentää ikkunoiden aiheuttamaa kylmän/vedon tunnetta.

Sähköpattereissa energiansäästön mahdollisuudet ovat enimmäkseen lämpötilan tarkan ohjauksen varassa. Uusissa sähköpattereissa on usein tarkka elektroninen termostaatti, jolla huonelämpötila saadaan pysymään hyvin halutussa lämpötilassa. Lisäksi näissä on nykyisin usein vähintään viikkokello-ohjaus, jonka avulla voidaan alentaa huonelämpötilaa käytön ulkopuolella ja siten säästää energiakuluissa.  Vanhempien sähköpattereiden mekaanisten termostaattien toimintatarkkuus on huomattavasti uusia heikompi. Tämä voi johtaa tilojen tarpeettomaan lämmittämiseen, jolloin myös energiaa kuluu enemmän. Sähköpattereiden vaihto on lähes aina ammattilaisen tehtävä.

Lattialämmitys, sähkö

Sähköinen lattialämmitys on usein myös varaava, eli lämpöenergiaa varastoituu lattiaan, erityisesti mikäli lattialämmitys on asennettu betonivaluun tai sen pintaan. Yleisesti sähköisen lattialämmityksen kanssa käytetään joko pinta-anturilla varustettua termostaattia (säätää lattian pinnan lämpötilaa) tai huonetermostaattia (säätää huoneilman lämpötilan perusteella). Näiden lisäksi on nykyisin myös yhdistelmätermostaatteja, jolloin säätö perustuu lattian pintalämpötilaan ja huonelämpötilaan. Termostaattien toiminta vaikuttaa lattialämmityksen energiatehokkuuteen. Mikäli lattialämmitys on varaava, kannattaa sitä ohjata erityisesti edullisen sähkön hinnan aikoihin. Aiemmin tätä tehtiin yleisesti yösähkön ohjauksella. Mikäli kiinteistössä on vanhat termostaatit (yli 20 vuotta) tai niiden toiminta ei ole tarkkaa, kannattaa ne vaihtaa uusiin tarkempiin termostaatteihin. Tämä vaatii yleisesti sähköalan ammattilaisen kytkennän.

Kattolämmitys

Kattolämmityksessä lämmönlähteenä toimii yleisesti huonetilan kattoon asennnettu säteilylämmitin. Tämä ei nykypäivänä ole enää yleisesti toteutettu, koska lämmitysmuoto ei ole erityisen energiatehokas lämmön noustessa ylöspäin. Tällä tavalla toteutettujen tilojen sisäkattojen saneerauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota, ettei lämmityskalvo vahingoitu ja että valitut pintamateriaalit johtavat ja säteilevät lämpöä tehokkaasti.

Vesipatterit

Vesipatterit ovat yleisesti käytetty lämmöjakotapa, etenkin vanhemmissa kiinteistöissä. Ikkunoiden alle sijoitettuna pattereilla on tilalämmityksen lisäksi myös toinen tehtävä, lämmin ilma nousee patterin kohdalla ylöspäin ja saa ikkunoiden sisäpinnassa kylmenneen ilman nousemaan ja sekoittumaan katon rajassa huoneilmaan. Tämä vähentää ikkunoiden aiheuttamaa kylmän/vedon tunnetta.

Vanhat patterit saattavat olla vain yksilehtisiä, eli lämmittävää pinta-alaa on vain patterin etupinta ja takapinta. Uudet vesipatterit ovat yleisesti vähintään 2- tai 3-lehtisiä, jolloin lämmittävä pinta-ala on paljon suurempi. Suurempi pinta-ala auttaa vähentämään lämmityksessä kiertävän veden lämpötilaa, ja siten näiden vaihto voi olla hyödyllistä, etenkin jos lämpö tuotetaan järjestelmään lämpöpumpulla. Vesipattereiden kanssa hyvä termostaatti auttaa säästämään energiaa, kun tilaa ei tällöin lämmitetä tarpeettomasti. Termostaattien toiminta on hyvä tarkastaa säännöllisesti ja kiertää termostaatteja koko toiminta-alueen verran ainakin pari kertaa vuodessa. Tällä varmistetaan, ettei termostaatti pääse jumittumaan. Termostaatit voi myös vaihtaa ns. älyventtiileihin, joita voidaan säätää etänä tai erillisen huoneohjauksen välityksellä. Näiden avulla voidaan tilojen lämpötiloja hallita tarkemmin ja mahdollistaa energian säästö keskittämällä lämmitystä tarpeenmukaisesti.

Vesikiertoinen lattialämmitys

Lattialämmitys on usein myös varaava, eli lämpöenergiaa varastoituu lattiaan, erityisesti mikäli lattialämmitys on asennettu betonivaluun tai sen pintaan. Uusissa vähäisen energiatarpeen rakennuksissa tämä voi jopa muodostaa haasteen, koska varaava lämmitys ei reagoi kovin nopeasti lämmitystarpeen muutoksiin, esimerkiksi ulkoilman lämmetessä. Lattialämmityksessä lämpöä luovutetaan tilaan koko lattialämmityksen alueelta, eli lämmittävä pinta-ala on usein varsin suuri. Tästä syystä lattialämmityksessä kiertävän veden lämpötila on usein huomattavasti patteriverkostoa alempi, jolloin tämä lämmönjako soveltuu hyvin erityisesti lämpöpumpuilla tuotetun lämmön jakamiseen.

Vesikiertoisen lattialämmityksen säätö tapahtuu yleisesti jakotukilla, jossa lattialämmityksen piirit jaetaan. Piirien virtausta ohjataan venttiileillä. Nykyisin näitä venttiileitä saa myös etäohjattua, jolloin huonetermostaattien lisääminen myös vanhaan vesikiertoiseen lattialämmitysjärjestelmään on monesti mahdollista.