Rakenteet

Kiinteistön rakenteiden läpi poistuu lämpöenergiasta merkittävä osa. Rakenteiden lämmönläpäisyä kuvataan U-arvolla. Mitä pienempi U-arvo rakenteella on, sitä vähemmän lämpöenergiaa sen läpi siirtyy suhteessa sisä- ja ulkopuoliseen lämpötilaeroon.

Rakenteet on seuraavaksi jaettu eri osa-alueisiin, joita kaikkia kannattaa tarkastella erikseen. Eri rakenneosien kohdalla kerrotaan myös nykymääräysten mukainen U-arvo ko. rakenteelle sekä keskiarvo eri aikakausien tyypillisistä suunnitteluarvoista. Mikäli näiden ero on suuri, voi kyseisen rakennusosan eristävyyden parantaminen olla kannattavaa, erityisesti mikäli kyseinen rakennusosa on muutenkin saneerauksen kohteena.

Vaippa

U-arvot (Pirkanmaa)

Aikakausi	Nykyinen U-arvo (W/m2K)
Nykytaso (2010-)	0,17 / 0,4 (hirsiseinä)
2007-2010	0,24
2003-2007	0,25
1985-2003	0,25
1975-1985	0,4 (Painotettu keskiarvo)*
-1975	0,7 (keskiarvo erilaisista rakenteista)*

* Nämä arvot ovat suuntaa antavia keskiarvoja erilaisista rakenteista. Painotuksessa puolilämpimään tilaan rajoittuvan rakenteen merkitystä pienennetty.

Rakennuksen vaipalla tarkoitetaan ulkoilmaa vasten olevaa seinäpintaa. Vaipan eristyksessä on tapahtunut rakennushistorian aikana merkittäviä parannuksia. Esimerkiksi vanhassa 1950-luvun rintamamiestalossa voi vaipan eristyksenä olla 100 mm kutterinpurua, kun nykyisin voidaan käyttää jopa 450 mm mineraalivillaa.

Mikäli rakennuksen vaippaan suunnitellaan lisäeristystä, kannattaa se yleisesti toteuttaa ulkopuolelta. Tällöin rakenteessa ei lisätä kosteusvaurion riskiä, kastepisteen siirtyessä ulommaksi rakenteessa. Kustannustehokkainta on yhdistää vaipan lisäeristys ulkoverhouksen remontin yhteyteen. Vanhemmissa rakennuksissa räystäslinja voi myös olla varsin lyhyt, jolloin se tulee huomioida lisäeristyksen suunnittelussa. Kattoremontin yhteydessä vanhemmissa rakennuksissa kannattaa räystäslinjaa jatkaa mahdollisuuksien mukaan, mikäli lisäeristystä harkitaan jatkossa.

Vaipan lisäeristäminen on mahdollista toteuttaa myös sisäpuolelta esimerkiksi pintasaneerauksen yhteydessä. Sisäpuolelta lisäeristettäessä tulee kiinnittää erityishuomiota rakenteen kosteuskäyttäytymiseen, ettei kastepiste pääse muodostumaan rakenteessa haitalliseen paikkaan. Sisäpuolista lisäeristystä suunniteltaessa kannattaa konsultoida rakennus- tai talotekniikka-alan ammattilaista kosteusriskien minimoimiseksi.

Yläpohja

Rakennuksen yläpohjan eristystä on usein helppo parantaa. Vanhat eristeet saattavat olla painuneet, tuuli ja eläimet ovat saattaneet ohentaa eristyskerrosta paikotellen. Lisäksi lämmön noustessa ylöspäin, korostuu yläpohjan merkitys erityisesti 1–1½ -kerroksisissa pientaloissa, koska pinta-ala on suurempi suhteessa lämmitettyyn pinta-alaan. Yläpohjan eristystä voi usein parantaa lisäeristämällä esimerkiksi puhallusvillalla. Lisäeristyksen yhteydessä tulee kuitenkin huolehtia yläpohjan tuuletuksesta.

Aikakausi	Nykyinen U-arvo (W/m2K)
Nykytaso (2017-)	0,09
2010-2017	0,14
2007-2010	0,15
2003-2007	0,16
1985-2003	0,22
1978-1985	0,28 (painotettu ka. Työtilan ja puolilämpimään tilaan rajoittuvan merkitystä pienennetty)
1975-1978	0,35
1969-1975	0,44 (keskiarvo erilaisista rakenteista)
1962-1969	0,46 (painotettu ka., erikoisrakenteiden merkitystä pienennetty)
-1962	0,54 (keskiarvo erilaisista rakenteista)

Alapohja

Rakennuksen alapohjan merkitys on energiatehokkuuden kannalta usein pienempi kuin yläpohjan. Kuitenkin alapohjan eristyksen merkitys korostuu erityisesti rossipohjaisissa (alapuolelta ulkoilmalla tuulettuva rakenne) rakennuksissa. Mikäli maanvastaisessa rakenteessa käytetään lattialämmitystä, on lämmityksen alapuolisella eristyksellä suurempi merkitys, jotta lämpöä ei turhaan johdeta maaperään, vaan lämmityksen energia saadaan tehokkaammin siirrettyä lämmitettäviin tiloihin.

Aikakausi	Nykyinen U-arvo (W/m2K)
Nykytaso (2010-)	0,14
2007-2010	0,19
2003-2007	0,20
1985-2003	0,29
1978-1985	0,32 (painotettu ka. Työtilan ja puolilämpimään tilaan rajoittuvan merkitystä pienennetty)
1975-1978	0,37 (keskiarvo, ulkoilmaan tai rossipohjaan rajoittuvat/maanvarainen <6m ulkoseinästä)
1969-1975	0,44 (keskiarvo, ulkoilmaan tai rossipohjaan rajoittuvat/maanvarainen <6m ulkoseinästä)
1962-1969	0,44 (keskiarvo, ulkoilmaan tai rossipohjaan rajoittuvat rakenteet)
-1962	0,51 (keskiarvo kaikista rakenteista)

Sokkeli ja/tai kellarin seinät

Näiden rakenneosien merkitys ei kiinteistön energiatehokuuden kannalta ole yleensä varsin suuri, koska ulkolämpötilaan rajoittuva pinta-ala on yleensä varsin pieni. Tällöin myös lämpöhukka näiden osien kautta on pienempi. Tärkeää kuitenkin on, että nämä rakenteet pysyvät kuivina, eli salaojituksen toimivuuteen ja sadevesien ohjaukseen tulee kiinittää huomiota. Mikäli salaojaremontti on ajankohtainen, on suotavaa asentaa kunnollinen routaeristys sokkelin ympärille. Tämä toimii samalla myös kellaritilojen ulkoseinien lämmöneristeenä.