Pientalo

neuvoo.fi > neuvontapalvelut > pientalo

Energiatehokas pientalo - mitä se tarkoittaa?

Pientalon energiakulutuksesta jopa 40–60 % kuluu tilojen lämmitykseen. Käyttöveden lämmitykseen energiasta kuluu vuositasolla noin 20–30 % ja käyttösähköön vastaavasti noin 20–30 %. Näihin suhteisiin vaikuttaa käyttäjän toiminnan lisäksi merkittävästi myös talon rakenteet sekä ilmanvaihdon toteutustapa. Energiansäästöä tavoitellessa kannattaa ensisijaisesti pyrkiä ratkaisuihin, jotka vähentävät energian tarvetta. Esimerkiksi erilaiset lämpöpumput eivät vähennä lämmitysenergian tarvetta kiinteistössä, vaan hyvän hyötysuhteensa ansiosta vähentävät ainoastaan ostettavan energian määrää.

Tällä sivulla on aihepiireittäin vinkkejä, kun lähestyt energia-asioita pientalon omistajan roolissa. Energiankäyttöä tehostamalla säästät sekä lompakkoasi että luontoa. Jos haluat ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä neuvojaamme, kurkkaa yhteystiedot alta.

Rane neuvoo!

Kuva lämmön poistumisreiteistä
Tilojen lämmitykseen kuluvan energian poistumisreittejä.

1/13 One-Stop-Shop

Tulossa!

2/13 Rakenteet

Kiinteistön rakenteiden läpi poistuu lämpöenergiasta merkittävä osa.

3/13 Ovet ja ikkunat

Ovien ja ikkunoiden tiiviydestä on syytä huolehtia energiatehokkuuteen pyrkiessä.

4/13 Ilmanvaihto

Pientalon ilmanvaihto voidaan toimintansa perusteella jakaa kolmeen erilaiseen malliin.

5/13 Lämmön talteenotto (LTO)

Pientalon osalta merkittävin mahdollisuus lämmön talteenottoon on poistoilmasta.

6/13 Lämmönjakojärjestelmät

Lämmönjakojärjestelmät voidaan toimintaperiaatteensa mukaisesti jakaa kahteen pääryhmään.

7/13 Lämmöntuotto

Kaukolämpö, öljy, puu, erilaiset lämpöpumput. Mitä näistä pitäisi tietää pientalon omistajana?

8/13 Aurinkoenergia

Paikallisista energiantuotantomuodoista aurinkopaneelit ovat lisääntyneet suomalaisten katoilla viime vuosina voimakkaasti.

9/13 Huolto ja ylläpito

Hyvin huollettu on kestävä.

10/13 Ladattavat aineistot

Tulossa!

11/13 Tarjouspyynnöt

Tulossa!

12/13 Tuet

Tässä lisätietolinkit yleisimpiin tukikanaviin, mitä pientalon energiaremontteihin voidaan soveltaa.

13/13 Rahoitus

Tulossa!

1/13 One-Stop-Shop

Rane – Neuvoo.fi:n yhden pysähdyksen taktiikalla saat nopeasti apua vaivaasi. Tulossa!

2/13 Rakenteet

Kiinteistön rakenteiden läpi poistuu lämpöenergiasta merkittävä osa. Rakenteiden lämmönläpäisyä kuvataan U-arvolla. Mitä pienempi U-arvo rakenteella on, sitä vähemmän lämpöenergiaa sen läpi siirtyy suhteessa sisä- ja ulkopuoliseen lämpötilaeroon.

Rakenteet on seuraavaksi jaettu eri osa-alueisiin, joita kaikkia kannattaa tarkastella erikseen. Eri rakenneosien kohdalla kerrotaan myös nykymääräysten mukainen U-arvo ko. rakenteelle sekä keskiarvo eri aikakausien tyypillisistä suunnitteluarvoista. Mikäli näiden ero on suuri, voi kyseisen rakennusosan eristävyyden parantaminen olla kannattavaa, erityisesti mikäli kyseinen rakennusosa on muutenkin saneerauksen kohteena.

Vaippa

U-arvot (Pirkanmaa)

Aikakausi Nykyinen U-arvo (W/m2K)
Nykytaso (2010-)
0,17 / 0,4 (hirsiseinä)
2007-2010
0,24
2003-2007
0,25
1985-2003
0,25
1975-1985
0,4 (Painotettu keskiarvo)*
-1975
0,7 (keskiarvo erilaisista rakenteista)*

* Nämä arvot ovat suuntaa antavia keskiarvoja erilaisista rakenteista. Painotuksessa puolilämpimään tilaan rajoittuvan rakenteen merkitystä pienennetty.

Rakennuksen vaipalla tarkoitetaan ulkoilmaa vasten olevaa seinäpintaa. Vaipan eristyksessä on tapahtunut rakennushistorian aikana merkittäviä parannuksia. Esimerkiksi vanhassa 1950-luvun rintamamiestalossa voi vaipan eristyksenä olla 100 mm kutterinpurua, kun nykyisin voidaan käyttää jopa 450 mm mineraalivillaa.

Mikäli rakennuksen vaippaan suunnitellaan lisäeristystä, kannattaa se yleisesti toteuttaa ulkopuolelta. Tällöin rakenteessa ei lisätä kosteusvaurion riskiä, kastepisteen siirtyessä ulommaksi rakenteessa. Kustannustehokkainta on yhdistää vaipan lisäeristys ulkoverhouksen remontin yhteyteen. Vanhemmissa rakennuksissa räystäslinja voi myös olla varsin lyhyt, jolloin se tulee huomioida lisäeristyksen suunnittelussa. Kattoremontin yhteydessä vanhemmissa rakennuksissa kannattaa räystäslinjaa jatkaa mahdollisuuksien mukaan, mikäli lisäeristystä harkitaan jatkossa.

Motivan video ulkopuolelta toteutettavasta lisälämmöneristyksestä

Vaipan lisäeristäminen on mahdollista toteuttaa myös sisäpuolelta esimerkiksi pintasaneerauksen yhteydessä. Sisäpuolelta lisäeristettäessä tulee kiinnittää erityishuomiota rakenteen kosteuskäyttäytymiseen, ettei kastepiste pääse muodostumaan rakenteessa haitalliseen paikkaan. Sisäpuolista lisäeristystä suunniteltaessa kannattaa konsultoida rakennus- tai talotekniikka-alan ammattilaista kosteusriskien minimoimiseksi.

Yläpohja

Rakennuksen yläpohjan eristystä on usein helppo parantaa. Vanhat eristeet saattavat olla painuneet, tuuli ja eläimet ovat saattaneet ohentaa eristyskerrosta paikotellen. Lisäksi lämmön noustessa ylöspäin, korostuu yläpohjan merkitys erityisesti 1–1½ -kerroksisissa pientaloissa, koska pinta-ala on suurempi suhteessa lämmitettyyn pinta-alaan. Yläpohjan eristystä voi usein parantaa lisäeristämällä esimerkiksi puhallusvillalla. Lisäeristyksen yhteydessä tulee kuitenkin huolehtia yläpohjan tuuletuksesta.

Aikakausi Nykyinen U-arvo (W/m2K)
Nykytaso (2017-)
0,09
2010-2017
0,14
2007-2010
0,15
2003-2007
0,16
1985-2003
0,22
1978-1985
0,28 (painotettu ka. Työtilan ja puolilämpimään tilaan rajoittuvan merkitystä pienennetty)
1975-1978
0,35
1969-1975
0,44 (keskiarvo erilaisista rakenteista)
1962-1969
0,46 (painotettu ka., erikoisrakenteiden merkitystä pienennetty)
-1962
0,54 (keskiarvo erilaisista rakenteista)

Alapohja

Rakennuksen alapohjan merkitys on energiatehokkuuden kannalta usein pienempi kuin yläpohjan. Kuitenkin alapohjan eristyksen merkitys korostuu erityisesti rossipohjaisissa (alapuolelta ulkoilmalla tuulettuva rakenne) rakennuksissa. Mikäli maanvastaisessa rakenteessa käytetään lattialämmitystä, on lämmityksen alapuolisella eristyksellä suurempi merkitys, jotta lämpöä ei turhaan johdeta maaperään, vaan lämmityksen energia saadaan tehokkaammin siirrettyä lämmitettäviin tiloihin.

Aikakausi Nykyinen U-arvo (W/m2K)
Nykytaso (2010-)
0,14
2007-2010
0,19
2003-2007
0,20
1985-2003
0,29
1978-1985
0,32 (painotettu ka. Työtilan ja puolilämpimään tilaan rajoittuvan merkitystä pienennetty)
1975-1978
0,37 (keskiarvo, ulkoilmaan tai rossipohjaan rajoittuvat/maanvarainen <6m ulkoseinästä)
1969-1975
0,44 (keskiarvo, ulkoilmaan tai rossipohjaan rajoittuvat/maanvarainen <6m ulkoseinästä)
1962-1969
0,44 (keskiarvo, ulkoilmaan tai rossipohjaan rajoittuvat rakenteet)
-1962
0,51 (keskiarvo kaikista rakenteista)

Sokkeli ja/tai kellarin seinät

Näiden rakenneosien merkitys ei kiinteistön energiatehokuuden kannalta ole yleensä varsin suuri, koska ulkolämpötilaan rajoittuva pinta-ala on yleensä varsin pieni. Tällöin myös lämpöhukka näiden osien kautta on pienempi. Tärkeää kuitenkin on, että nämä rakenteet pysyvät kuivina, eli salaojituksen toimivuuteen ja sadevesien ohjaukseen tulee kiinittää huomiota. Mikäli salaojaremontti on ajankohtainen, on suotavaa asentaa kunnollinen routaeristys sokkelin ympärille. Tämä toimii samalla myös kellaritilojen ulkoseinien lämmöneristeenä.

3/13 Ovet ja ikkunat

Ovien ja ikkunoiden tiiviydestä on syytä huolehtia energiatehokkuuteen pyrkiessä. Vedon tunne saa asukkaan usein nostamaan tilan lämpötilaa, jolloin energiankulutus kasvaa nopeasti. Etenkin aktiivisessa käytössä olevien ulko-ovien sekä tuuletusikkunoiden tiivisteet painuvat helposti, jolloin ilmavuoto kasvaa.

Ikkunoista lämpöä poistuu johtumisen lisäksi myös lämpösäteilyn kautta. Tätä poistumaa voi helposti rajoittaa pitämällä tiiviitä verhoja ikkunoiden edessä etenkin kylminä ja pimeinä aikoina. Lisäksi verhot auttavat vedon tunteeseen, koska verhon sisäpinnan lämpötila pysyy huomattavasti ikkunan sisäpinnan lämpötilaa korkeammalla. Tämän merkitys on suurempi etenkin lattialämmityksen alueella, koska lämpöpatterit luovat kohdalleen vahvemmin ylöspäin nousevan lämpövirran, joka sekoittaa ikkunan kohdalla olevan kylmän ilman huoneen yläosaan.

Ikkunoiden ja ovien uusiminen pelkästään energiansäästöön perustuen on kuitenkaan harvoin kustannustehokasta. Toki näillä saneerauksilla saavutetaan usein merkittäviä etuja käytettävyydessä ja puhtaanapidossa. Mikäli ikkunoita ja ovia uusitaan, kannattaa vertailla näiden U-arvoja (lämmönläpäisy). Lisäksi etenkin jäähdytystä tarvitsevissa kohteissa (suuri auringon lämpökuorma kesäaikaan) voi ikkunoiden G-arvon ottaa mukaan kriteeriksi. G-arvo on suhdeluku, joka kertoo kuinka suuri osa ulkopintaan osuvasta lämpösäteilystä tulee ikkunan läpi. Auringon säteilyn vaikutuksia voi tehokkaasti vähentää myös heijastavilla verhoilla/sälekaihtimilla tai esimerkiksi etelän puoleisten ikkunoiden eteen asennettavilla markiiseilla.

Ikkunoista voit lukea lisää täältä:

4/13 Ilmanvaihto

Pientalon ilmanvaihto voidaan toimintansa perusteella jakaa kolmeen erilaiseen malliin. Mikäli ilmanvaihdossa ei käytetä lainkaan koneita, vaan ilman vaihtuvuus perustuu ulko- ja sisäilman lämpötilaeroon, on kyseessä lähtökohtaisesti painovoimainen ilmanvaihto. Jos korvausilma otetaan raitisilmaventtiileiden kautta tai ikkunoiden tiivisteiden kautta ja rakennuksen sisäilmaa poistetaan koneellisesti, on kyseessä silloin koneellinen poistoilmanvaihto. Kolmantena ja uusissa rakennuksissa yleisimmin käytetään koneellista tulo-poistoilmanvaihtoa, jossa koneellisesti tuodaan raitista ilmaa esimerkiksi makuu- ja oleskelutiloihin ja koneellisesti poistetaan ilmaa erityisesti ”likaisista” tiloista, kuten WC- ja kylpytiloista sekä keittiöstä. Nykyisin tässä käytetään yleisimmin koneita, jotka on varustettu lämmön talteenotolla, joka siirtää ulos puhallettavasta ilmasta lämpöä sisään tuotavaan raittiiseen ilmaan ja vähentää siten tilojen lämmitystarvetta. Kaikkien ilmanvaihtotapojen suhteen on tärkeää muistaa, että ilmanvaihtoa ei missään tilanteessa suljeta kiinteistöstä täysin.

Lataa täältä hengitysliiton kattava opas kodin sisäilmasta ja ilmanvaihdosta: www.hometalkoot.fi/file/15999.pdf

Painovoimainen ilmanvaihto

Painovoimainen ilmanvaihto perustuu sisä- ja ulkoilman lämpötilaeroon. Lämmin ilma nousee ylöspäin, jolloin poistoilma ohjataan usein talon katolle piipun hormin tai erillisen kanavan kautta. Hormin pitus vaikuttaa ilmanvaihdon tehokkuuteen, pidempi hormi pystyy luomaan suuremman vedon. Kun rakennuksesta poistuu ilmaa, tulee korvausilmaa ulkoa syntyneen paine-eron ansiosta. Haasteena painovoimaisen ilmanvaihdon kanssa on sen huono säädettävyys sekä se, ettei poistuvasta ilmasta saada lämpöenergiaa otettua talteen. Painovoimaisella ilmanvaihdolla toteutetun kiinteistön saneerauksessa tulee olla erityisen huolellinen, ettei ilmanvaihdon toimintaa estetä. Vanhoissa rakennuksissa poistoilmakanavina toimivat yleensä tulisijat ja tulisjiojen purkamisen yhteydessä on poistoilmareitit yleensä tukittu. Lisäksi vanhoissa rakennuksissa korvausilmaa on usein saatettu ottaa ikkunoiden tiivisteiden kautta, jolloin näitä remontoidessa on erityisen tärkeää pitää huolta raittiin ilman saatavuudesta.

Painovoimaisen ilmanvaihdon tehostamiseen on olemassa muutamia ratkaisuita. Raitisilmakanavia voidaan asentaa ikkunoiden karmiin tai erillisillä itsesäätyvillä venttiileillä läpi ulkoseinästä. Lisäksi poistoa voidaan tehostaa puhaltimella tai hormin päähän asennettavalla vedonparantajalla. Lisäksi tilakohtaisesti ilmanvaihtoa voi tehostaa esimerkiksi tilakohtaisella lämmöntalteenotolla varustetulla tulo-poistokoneella.

Koneellinen poisto

Koneellisessa poistoilmanvaihdossa rakennuksen sisätiloihin tehdään alipaine koneellisesti. Yleinen toteutustapa on huippu-imuri talon katolla tai yläpohjassa ja sitä ohjataan usein esimerkiksi liesituulettimen kautta. Poistoilmakanavisto voi olla keskitetty tai jaettu ns. likaisiin tiloihin kuten WC- ja kylpytiloihin, keittiöön ja vaatehuoneisiin. Korvausilma otetaan puhtaisiin tiloihin raitisilmaventtiilien kautta.

Koneellisella poistoilmanvaihdolla saavutetaan tasaisemmin toimiva ilmanvaihto rakennukseen ulkoilman lämpötilasta riippumatta. Haasteena tässä on, ettei ulospuhallettavasta ilmasta saada oteta lämpöenergiaa talteen. Lisäksi raitisilmaventtiilit voivat aiheuttaa kylmän/vedon tunnetta, etenkin ulkolämpötilan ollessa kylmä. Tärkeää kuitenkin on, että raitisilmaventtiileitä ei tukita tai suljeta, koska tällöin ilmaa otetaan rakenteiden ilmanvuotokohtien kautta ja sisäilmaan pääsee tällöin epäpuhtauksia rakenteista.

Koneellisen poistoilmanvaihdon voi joissain tapauksissa saneerata tulo-poistoilmanvaihdoksi lisäämällä tuloilmakanavat sekä asentamalla ilmanvaihtokoneen. Tässä tapauksessa tulee käyttää lämmön talteenotolla varustettua konetta. Toinen mahdollinen energiansäästöä tuova saneerausvaihtoehto on asentaa poistoilmalämpöpumppu, mikäli käytössä on vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä ja tämä on poistokanavien sekä tilojen osalta teknisesti mahdollista.

Koneellinen tulo-poistoilmanvaihto

Koneellisessa tulo-poistoilmanvaihdossa tiloihin puhalletaan raitista ilmaa koneellisesti ja tiloista myös poistetaan ilmaa koneellisesti. Tärkeää on muistaa ilmanvaihtokoneen sekä -venttiilien ja kanaviston puhtaanapito. Ilmanvaihtokoneen suodattimet tulee vaihtaa säännöllisesti. Venttiileitä puhdistettaessa on pidettävä huolta, ettei keskikartion asentoa liikuteta, jolloin ilmanvaihdon tasapainotus voi mennä sekaisin. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa tilojen ylipaineistamiseen, jolloin lämmintä ja kosteaa sisäilmaa siirtyy helposti myös ilman- ja höyrynsulun vuotokohtien kautta rakenteisiin. Ilmanvaihdon tasapainotus vaatii alan ammattilaisen. Mikäli rakennuksessa on koneellinen tulo-poistoilmanvaihto ilman lämmön talteenottoa, poistuu energiaa ulospuhallettavan ilman mukana. Tässä tapauksessa onkin usein varsin kustannustehokasta uusia ilmanvaihtokone lämmön talteenotolla varustettuun malliin, jolloin poistuvasta ilmasta talteen otettavalla lämpöenergialla lämmitetään tuloilmaa valmiiksi.

5/13 Lämmön talteenotto (LTO)

Pientalon osalta merkittävin mahdollisuus lämmön talteenottoon on poistoilmasta. Tähän on kaksi vaihtoehtoa, joko ilmanvaihdon lämmön talteenotto, jossa poistoilmasta saatavalla lämpöenergialla lämmitetään tuloilmaa (tässä yleensä hyvä hyötysuhde) tai poistoilmalämpöpumppu, jolla poistoilman lämpöä siirretään vesikiertoisen lämmityksen varaajaan tai käyttövesivaraajaan. Näiden lisäksi on mahdollista ottaa lämpöä talteen myös jätevedestä, mutta näiden virtausten ollessa yleensä pientalossa hyvin pieniä, on tämän lisääminen saneerauksessa vain harvoin kustannustehokasta.

6/13 Lämmönjakojärjestelmät

Lämmönjakojärjestelmät voidaan toimintaperiaatteensa mukaisesti jakaa kahteen pääryhmään, kuivaan lämmönjakoon (toteutus yleensä sähköpattereilla, sähköisellä lattialämmityksellä tai ilmanvaihdon sähkölämmitykellä. Toinen pääryhmä on vesikiertoiset lämmönjakojärjestelmät, joissa lämpöä siirretään rakennuksen eri osiin veden avulla. Tätä voidaan soveltaa myös ilmalämmityksessä, jolloin ilmanvaihdon tuloilma lämmitetään vesiradiaattorin avulla.

Sähköpatterit

Perinteisesti sähköpatterit ovat rakennuksissa asennettu pääasiallisesti ikkunoiden alapuolelle. Tässä niillä on tilalämmityksen lisäksi myös toinen tehtävä, lämmin ilma nousee patterin kohdalla ylöspäin ja saa ikkunoiden sisäpinnassa kylmenneen ilman nousemaan ja sekoittumaan katon rajassa huoneilmaan. Tämä vähentää ikkunoiden aiheuttamaa kylmän/vedon tunnetta.

Sähköpattereissa energiansäästön mahdollisuudet ovat enimmäkseen lämpötilan tarkan ohjauksen varassa. Uusissa sähköpattereissa on usein tarkka elektroninen termostaatti, jolla huonelämpötila saadaan pysymään hyvin halutussa lämpötilassa. Lisäksi näissä on nykyisin usein vähintään viikkokello-ohjaus, jonka avulla voidaan alentaa huonelämpötilaa käytön ulkopuolella ja siten säästää energiakuluissa.  Vanhempien sähköpattereiden mekaanisten termostaattien toimintatarkkuus on huomattavasti uusia heikompi. Tämä voi johtaa tilojen tarpeettomaan lämmittämiseen, jolloin myös energiaa kuluu enemmän. Sähköpattereiden vaihto on lähes aina ammattilaisen tehtävä.

Lattialämmitys, sähkö

Sähköinen lattialämmitys on usein myös varaava, eli lämpöenergiaa varastoituu lattiaan, erityisesti mikäli lattialämmitys on asennettu betonivaluun tai sen pintaan. Yleisesti sähköisen lattialämmityksen kanssa käytetään joko pinta-anturilla varustettua termostaattia (säätää lattian pinnan lämpötilaa) tai huonetermostaattia (säätää huoneilman lämpötilan perusteella). Näiden lisäksi on nykyisin myös yhdistelmätermostaatteja, jolloin säätö perustuu lattian pintalämpötilaan ja huonelämpötilaan. Termostaattien toiminta vaikuttaa lattialämmityksen energiatehokkuuteen. Mikäli lattialämmitys on varaava, kannattaa sitä ohjata erityisesti edullisen sähkön hinnan aikoihin. Aiemmin tätä tehtiin yleisesti yösähkön ohjauksella. Mikäli kiinteistössä on vanhat termostaatit (yli 20 vuotta) tai niiden toiminta ei ole tarkkaa, kannattaa ne vaihtaa uusiin tarkempiin termostaatteihin. Tämä vaatii yleisesti sähköalan ammattilaisen kytkennän.

Kattolämmitys

Kattolämmityksessä lämmönlähteenä toimii yleisesti huonetilan kattoon asennnettu säteilylämmitin. Tämä ei nykypäivänä ole enää yleisesti toteutettu, koska lämmitysmuoto ei ole erityisen energiatehokas lämmön noustessa ylöspäin. Tällä tavalla toteutettujen tilojen sisäkattojen saneerauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota, ettei lämmityskalvo vahingoitu ja että valitut pintamateriaalit johtavat ja säteilevät lämpöä tehokkaasti.

Vesipatterit

Vesipatterit ovat yleisesti käytetty lämmöjakotapa, etenkin vanhemmissa kiinteistöissä. Ikkunoiden alle sijoitettuna pattereilla on tilalämmityksen lisäksi myös toinen tehtävä, lämmin ilma nousee patterin kohdalla ylöspäin ja saa ikkunoiden sisäpinnassa kylmenneen ilman nousemaan ja sekoittumaan katon rajassa huoneilmaan. Tämä vähentää ikkunoiden aiheuttamaa kylmän/vedon tunnetta.

Vanhat patterit saattavat olla vain yksilehtisiä, eli lämmittävää pinta-alaa on vain patterin etupinta ja takapinta. Uudet vesipatterit ovat yleisesti vähintään 2- tai 3-lehtisiä, jolloin lämmittävä pinta-ala on paljon suurempi. Suurempi pinta-ala auttaa vähentämään lämmityksessä kiertävän veden lämpötilaa, ja siten näiden vaihto voi olla hyödyllistä, etenkin jos lämpö tuotetaan järjestelmään lämpöpumpulla. Vesipattereiden kanssa hyvä termostaatti auttaa säästämään energiaa, kun tilaa ei tällöin lämmitetä tarpeettomasti. Termostaattien toiminta on hyvä tarkastaa säännöllisesti ja kiertää termostaatteja koko toiminta-alueen verran ainakin pari kertaa vuodessa. Tällä varmistetaan, ettei termostaatti pääse jumittumaan. Termostaatit voi myös vaihtaa ns. älyventtiileihin, joita voidaan säätää etänä tai erillisen huoneohjauksen välityksellä. Näiden avulla voidaan tilojen lämpötiloja hallita tarkemmin ja mahdollistaa energian säästö keskittämällä lämmitystä tarpeenmukaisesti.

Vesikiertoinen lattialämmitys

Lattialämmitys on usein myös varaava, eli lämpöenergiaa varastoituu lattiaan, erityisesti mikäli lattialämmitys on asennettu betonivaluun tai sen pintaan. Uusissa vähäisen energiatarpeen rakennuksissa tämä voi jopa muodostaa haasteen, koska varaava lämmitys ei reagoi kovin nopeasti lämmitystarpeen muutoksiin, esimerkiksi ulkoilman lämmetessä. Lattialämmityksessä lämpöä luovutetaan tilaan koko lattialämmityksen alueelta, eli lämmittävä pinta-ala on usein varsin suuri. Tästä syystä lattialämmityksessä kiertävän veden lämpötila on usein huomattavasti patteriverkostoa alempi, jolloin tämä lämmönjako soveltuu hyvin erityisesti lämpöpumpuilla tuotetun lämmön jakamiseen.

Vesikiertoisen lattialämmityksen säätö tapahtuu yleisesti jakotukilla, jossa lattialämmityksen piirit jaetaan. Piirien virtausta ohjataan venttiileillä. Nykyisin näitä venttiileitä saa myös etäohjattua, jolloin huonetermostaattien lisääminen myös vanhaan vesikiertoiseen lattialämmitysjärjestelmään on monesti mahdollista.

7/13 Lämmöntuotto

Kaukolämpö

Kaukolämpöjärjestelmässä lämpöä tuodaan rakennukseen kaukolämpöverkosta. Laitteistoksi rakennuksessa tarvitaan lämmönvaihdinpaketti, jossa kaukolämpöputkiston lämpö siirretään kiinteistön käyttöön. Lämmityksessä käytetty energia mitataan yleisesti meno- ja paluuveden lämpötilaeron ja virtausmäärän avulla. Kaukolämpöjärjestelmän etuina voidaan pitää toimintavarmuutta ja saatavilla olevaa tehoa, sekä nykyisiin sähkömarkkinoihin nähden vakaampana pysyvää hintatasoa.

Kaukolämpöjärjestelmän haasteena voi olla saatavuus, koska kiinteistön tulee sijaita hyvin lähellä olemassa olevaa kaukolämpöputkistoa. Kaukolämmön suhteen alueellisten toimijoiden välillä on eroja liittymisen ja hinnoittelun ja myöskin kaukolämmön tuotannon päästöjenkin osalta, joten tätä harkitessa tulee tarkastella oman alueen toimijan tietoja.

Öljykattilat

Öljykattilan etuna on pidetty sitä, että se kykenee tuottamaan suuren lämmitystehon. Tästä syystä öljylämmitteisissä rakennuksissa ei välttämättä ole käytetty erillistä lämminvesivaraajaa lainkaan lämmitysverkon osana. Haasteena öljylämmityksen osalta nouseekin erityisesti esiin öljyn polttamisen päästövaikutukset sekä öljyn hintaa. Öljylämmitystä voi tukea ilmalämpöpumpulla tai tulisijojen käytöllä.

Öljylämmitystä on viime aikoina vaihdettu yleisimmin ilma-vesilämpöpumppuun tai maalämpöpumppuun.

Näissä muutoksissa on kuitenkin tärkeää lisätä järjestelmään myös lämminvesivaraaja, mikäli tälläistä ei vanhassa järjestelmässä ole. Toimivaa öljylämmitysjärjestelmää voidaan myös hyödyntää ilma-vesilämpöpumpun rinnalla hybridijärjestelmänä, jolloin öljyllä tuotetaan huipputeho, jota ilma-vesilämpöpumppu ei kykene tuottamaan, erityisesti kovalla pakkasella.

Puupohjaiset polttoaineet

Yleisimmin käytössä olevat puupohjaisia polttoaineita lämmityskattiloissa ovat puupelletti, hake ja klapit. Kaikki nämä polttoaineet tarvitsevat varastointitilaa, tosin käytön ja ylläpidon kannalta järjestelmissä on eroja. Klapikattila vaatii käyttöönsä eniten aikaa käyttäjältä, puupelletti ja hakejärjestelmät saadaan toimimaan pääasiassa hyvin automaattisesti. Käyttäjän toimiksi jääkin usein vain toimivuuden seuranta sekä palamisessa syntyneen tuhkan tyhjennys. Puupohjaisten polttoaineiden etuna on öljylämmityksen tapaan kyky suureen tehotuottoon. Klapikattilan kanssa tarvitaan usein myös suurehko varaaja, johon polttamisessa tuotettu energia varastoidaan. Varaajan koko on tässä verrannollinen lämmityskertojen tiheyteen.

Ilmalämpöpumput

Ilmalämpöpumppu on hyvä tukilämmitysmuoto, erityisesti kun ulkolämpötila ei laske tarpeettoman kylmäksi. Ilmalämpöpumpun hyötysuhde heikkenee mitä kylmemmästä ilmasta lämpöä otetaan ja mitä kuumempaa ilmaa sillä yritetään saada tuotettua sisätiloihin. Päälämmönlähteeksi kiinteistöön ilmalämpöpumppu ei kuitenkaan sovellu, koska se ei kykene kovalla pakkasella tuottamaan kiinteistön lämmitykseen tarvittavaa tehoa. Ilmalämpöpumppu soveltuukin tukemaan suoran sähkölämmityksen kiinteistöjä, koska se toimii hyvällä hyötysuhteella suurimman osan lämmityskaudesta ja auttaa siten vähentämään ostettavan sähköenergian määrää. Vastaavasti ilmalämpöpumppu soveltuu erityisen hyvin myös öljylämmityksen tueksi. Lisäksi ilmalämpöpumppu on usein myös tehokas mahdollisuus kiinteistön kesäaikaiseen jäähdyttämiseen, vaikkakin jäähdytys osaltaan lisääkin hieman energiankulutusta.

Lisätietoa ilmalämpöpumpuista: Motiva – ilmalämpöpumppu

Ilma-vesilämpöpumput

Kuten tavalliset ilmalämpöpumputkin, myös ilma-vesilämpöpumput ottavat lämpöenergiaa ulkoilmasta. Ilma-vesilämpöpumpun hyötysuhde on sitä parempi, mitä pienempi lämpötilaero on ulkoilman ja lämmitettävän veden välillä. Tästä syystä lattialämmitys on ilma-vesilämpöpumpun kanssa selvästi patteriverkkoa parempi lämmönjakotapa, koska lämmityskiertoon tarvittavan veden lämpötila on lattialämmityksellä selvästi alhaisempi. Ilma-vesilämpöpumpuissa on lähes aina sähkövastukset, joilla lämpöenergiaa tuotetaan, kun ulkoilmasta sitä ei enää ole riittävästi saatavilla. Lisäksi sähkövastuksia käytetään näissä pumpuissa usein myös käyttöveden kuumennukseen, mikäli varaajakoko on pieni. Näistä syistä ilma-vesilämpöpumpun sähköenergian kulutus kasvaa selvästi kovilla pakkasilla, etenkin jos tällöin joudutaan myös tuottamaan lämmintä käyttövettä.

Usein vanhojen öljylämmityskiinteistöjen lämmitystavan muutoksen yhteydessä kannattaakin pyytää sähkötehojen hallinnan takia vähintään vuorottelukytkentä lämpöpumpun, sähkökiukaan ja sähkölieden osalta. Vuorottelukytkennällä varmistetaan, ettei liian paljon isoja sähkökuormia ole samanaikaisesti päällä. Useissa vanhoissa pientaloissa käytetään yleisesti 3×25 ampeerin pääsulakkeita ja näiden tehonkesto on helposti koetuksella, mikäli lämpöpumpun vastukset, kiuas ja liesi ovat samanaikaisesti päällä.

Lisätietoa ilma-vesilämpöpumpuista: Motiva – Ilma-vesilämpöpumppu

Maalämpöpumput

Maalämpöjärjestelmä on teknisesti lähes vastaava kuin ilma-vesilämpöpumppu, mutta ulkoilman sijaan järjestelmä ottaa lämpöenergiaa maaperästä. Maaperän lämpötila on lämmityskaudella selvästi ulkoilman lämpötilaa korkeampi, jolloin maalämpöjärjestelmän hyötysuhde ei vaihtele yhtä rajusti ulkolämpötilan mukaan kuin ilma-vesilämpöpumpulla. Tästä syystä maalämpöjärjestelmän sähkötehon tarve ei kasva yhtä voimakkaasti kovempanakaan pakkasjaksona.

Lämpöenergiaa maalämpöpumppu ottaa sähköverkon lisäksi yleisemmin poratusta lämpökaivosta mutta myös pintakeruupiiri on mahdollinen. Maalämpöjärjestelmän hinta-ero ilma-vesilämpöpumppuun nähden perustuukin yleisesti tähän keruupiirin (energiakaivo tai peltokenttä) toteuttamiseen. Energiakaivon kustannuksiin vaikuttaa merkittävästi se, kuinka lähellä kallioperä sijaitsee. Mikäli kallioperä on hyvin syvällä, joudutaan energiakaivoa suojaputkittamaan pitkältä matkalta, mikä nostaa kustannuksia.

Usein vanhojen öljylämmityskiinteistöjen lämmitystavan muutoksen yhteydessä kannattaakin pyytää sähkötehojen hallinnan takia vähintään vuorottelukytkentä lämpöpumpun, sähkökiukaan ja sähkölieden osalta. Vuorottelukytkennällä varmistetaan, ettei liian paljon isoja sähkökuormia ole samanaikaisesti päällä. Useissa vanhoissa pientaloissa käytetään yleisesti 3×25 ampeerin pääsulakkeita ja näiden tehonkesto on helposti koetuksella, mikäli lämpöpumpun vastukset, kiuas ja liesi ovat samanaikaisesti päällä.

Maalämpöjärjestelmän etuna voidaan myös pitää mahdollisuutta edulliseen jäähdytykseen kesäaikana, koska energiakaivon lämpötila on yleisesti 6-10 asteen välillä. Tätä lämpötilaa voidaan hyödyntää erillisen lämmönvaihtimen ja jäähdytyskonvektorin avulla sisäilman jäähdyttämiseen. Tämän jäähdytystavan sähkönkulutus on huomattavasti lämpöpumppuja pienempää, koska sähköä tarvitaan vain nesteen kierrättämiseen ja konvektorin puhaltimen pyörittämiseen.

Lisätietoa maalämmöstä: Motiva – Maalämpöpumppu

8/13 Aurinkoenergia

Aurinkosähkö

Paikallisista sähköntuotantomuodoista aurinkopaneelit ovat lisääntyneet suomalaisten katoilla viime vuosina voimakkaasti. Merkittävimpinä kannusteina tälle voidaan nähdä paneelijärjestelmien hintojen laskeminen, ostosähkön kokonaishinnan nousu, kotitalousvähennykset paneelijärjestelmien asennustöistä sekä yleinen tietoisuus ja halu oman päästöttömän energian tuotantoon. Tyypillinen katolle asennettava, pii-kennoista koostuva, paneelijärjestelmä ei pysty auringonsäteilystä saatavaa energiaa aivan yhtä hyvällä hyötysuhteella hyödyntämään kuin vastaavan kokoiset aurinkokeräimet. Paneelien etuna on kuitenkin teknisesti helpompi toteutettavuus ja sähkön monipuolinen hyödynnettävyys, jolloin myöskään lämmöntuotanto- tai lämmönjakotavalla ei ole merkitystä.

Aurinkopaneelijärjestelmien liittäminen ja tuotannon myynti

Tällä hetkellä suurin osa katolle asennettavista aurinkopaneeleista on valmistettu pienemmistä sarjaan kytketyistä pii-pohjaisista kennoista, jotka on suojattu kestävällä kehikkorakenteella ja tarkoitukseen soveltuvalla lasilla. Kennoista muodostuvia paneeleita asennetaan katolle rakennettuihin asennustelineisiin kohteeseen soveltuva määrä. Paneelien määrään vaikuttaa tavoitellun tuotantomäärän tarve, mutta myös rakenteelliset tekijät voivat osaltaan rajoittaa asennettavissa olevan järjestelmän kokoa. Paneelit tuottavat auringon sähkömagneettisen säteilyn avulla tasasähkövirtaa (DC), joka ei sellaisenaan sovellu kiinteistön sähköverkkoon syötettäväksi. Tämän vuoksi sarjaan kytketyt paneeliketjut liitetään invertteriin, joka toimii liitoskohtana kiinteistön sähköverkkoon. Invertterin pääasiallinen tehtävä on muuntaa paneelien syöttämä tasasähkö kiinteistön sähköverkkoon soveltuvaksi vaihtosähköksi. Samalla invertteri valvoo paneeliketjujen optimaalista ja turvallista toimintaa, sekä toimii rajapintana mahdolliseen pilvipalvelimeen tai kiinteistön automaatiojärjestelmään.

Tuotettu sähkö on ns. tuoretuotetta, eli se tulee käyttää tai vaihtoehtoisesti varastoida tuotannon kanssa samanaikaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli kohdekiinteistöllä ei sähkön omatuotannon ajankohtana ole sille käyttöä, siirtyy tuotanto automaattisesti alueelliseen jakeluverkkoon käyttöpaikan mittauksen läpi. Tälle verkkoon syötetylle sähkölle tulee löytyä ostaja, jonka vuoksi aurinkopaneelijärjestelmän hankinnan yhteydessä on samalla solmittava sähkön ostosopimus jonkin sähköyhtiön kanssa. Tästä myyntiin menevästä sähköstä maksetaan yleensä sähkön sen hetkinen markkinahinta, josta on vähennetty sopimusosapuolena olevan sähköyhtiön välitysmarginaali.

Aurinkopaneeli-investoinnin näkökulmasta on tärkeää pyrkiä käyttämään mahdollisuuksien mukaan tuotettu sähkö itse. Toisin kuin monesti annetaan ymmärtää, tämä ei johdu niinkään siitä, etteikö sähköyhtiö tuotantoa ostaessa maksaisi siitä kohtalaista hintaa. Omaan käyttöön päätyvän tuotannon kannattavuus perustuu siihen, että tällöin ostamatta jääneen sähkön arvo koostuu sähköenergian lisäksi sähkön siirtomaksuista ja veroista. Näin ollen itse käytetyn omatuotannon arvo on kiinteistön omistajalle noin kolminkertainen suhteessa siihen, että sen myy sähköyhtiölle. Tähän tarkennettakoon vielä, että tuore valtioneuvoston asetus 1133/2020 muutti tilanteen niin, että samaisen mittausjakson aikana ostettu ja myyty sähkö netotetaan mittausjärjestelmässä yhteen. Tämän myötä riittää, että kulutus ja tuotanto kohtaavat saman taseselvitysjakson aikana. Taseselvitysjakso on nykyisin yksi tunti ja vuodesta 2023 alkaen 15 minuuttia.

Aurinkopaneelijärjestelmien asennusympäristön tarkastelu

Aurinkopaneelin vuosituotannon näkökulmasta kolme merkittävintä tekijää ovat paneelien lämpötila, säteilyn määrä ja varjostukset. Nämä ovat tärkeää osata huomioida soveltuvaa asennusympäristöä suunnitellessa.

Paneelin lämpötilan noustessa sen hyötysuhde heikkenee. Tämän vuoksi hetkelliset tuotantohuiput monesti ajoittuukin keväisille aurinkoisille päiville, jolloin lämpötila pysyy vielä maltillisella tasolla ja parhaimmillaan sulamaton lumi lisää paneeliin kohdistuvan hajasäteilyn määrää. Paneelin lämpötilan vaikutus on tärkeää tiedostaa, jotta niitä ei esimerkiksi asennettaisiin muuta ympäristöä kuumempaan paikkaan tai jollakin tavoin estettäisi niiden luonnollista jäähtymistä asennustelineillä katon ja paneelin väliin jäävän ilmaraon kautta.

Paneeliin kohdistuvaan säteilyyn vaikuttavat asennusympäristössä oleellisimmin asennuskulma ja suuntaus. Yleensä katto määrittelee sen, minkälaisin suuntauksin paneelit on mahdollista asentaa. Harjakatoissa paneelit asennetaan lähtökohtaisesti kattolappeen mukaisesti, eikä kulmaa lähdetä telineillä muuttamaan. Tasakatoilla tilanne on eri, kun asennustelineillä voidaan suuntaukseen vaikuttaa. Vuosituotannon kannalta optimaalisin suuntaus on suoraan etelään, mutta tässäkin kattolappeiden suuntaus määrittelee tarjolla olevat vaihtoehdot. Ilmansuunnista lounaaseen ja kaakkoon suunnatut paneelit vähentävät vuosituotantoa noin 7 % etelään verrattuna. Suoraan itään tai länteen suunnatuissa paneeleissa tuotanto on jo 25 % eteläsuuntausta matalampi. Perusperiaatteena on, että itä-länsiakselin pohjoispuolelle paneelia ei kannata asentaa. Kattokulman pienentäminen tai kasvattaminen optimikulmasta 20 astetta, laskee vuosituotantoa vain noin 5 %.

Päivittäin toistuvat varjostukset ovat myös merkittävä tuotantoa heikentävä tekijä, joka tulee asennuspaikkaa suunnitellessa ottaa huomioon. Varjostuksia voivat aiheuttaa esimerkiksi pihalla olevat puut, viereiset rakennukset, savupiiput ja muut kattohormit tai tasakattoasennuksissa edessä oleva paneelirivistö. Pienelläkin toistuvalla varjostuksella on merkittävä vaikutus aurinkosähköjärjestelmän tuotantoon, joten tämä on tärkeä ottaa huomioon koko järjestelmän elinkaaren ajan.

Aurinkopaneelijärjestelmien mitoitus ja kannattavuus

Nyrkkisääntönä aurinkopaneelien mitoituksessa pidetään monesti sitä, että omaa tuotantoa ei kannata milloinkaan myydä. Tämä tarkoittaa, että paneelijärjestelmän koko mitoitettaisiin niin, että tämä vastaisi sähkön kulutusta. Tässä on kuitenkin tärkeää huomioida kaksi oleellista asiaa.

Jotta tuotanto päätyy omaan käyttöön, tulee kulutuksen olla riittävä sillä hetkellä, kun tuotantoa on tarjota, eli nykyisin samalla tunnilla. Tällöin paneelijärjestelmän mitoitusta ei voida laskea vertaamalla vuosituotantoa vuosikulutukseen tai edes kuukausituotantoa kuukausikulutukseen. Vuosituotanto saattaa olla esimerkiksi sähkölämmitteisessä omakotitalossa hyvinkin suuri, mutta mikäli tämä ajoittuu lähinnä lämmityskaudella sähkölämmittimin ja öisin päälle ohjautuvaan lämminvesivaraajaan, saattaa pienenkin paneelijärjestelmän tuotanto kesäpäivinä päätyä myyntiin.

Toinen merkittävä huomio on, että paneelijärjestelmien suhteellinen hankintahinta (€/kWp) laskee järjestelmän koon kasvaessa. On myös huomattava, että vaikka isommalla järjestelmällä myyntiin menevä osuus kasvaa, niin kasvaa samalla myös omaan käyttöön jäävä osuus. Näin ollen isompi järjestelmä saattaakin olla takaisinmaksuajalla, investoinnin sisäisellä korkokannalla tai nettonykyarvolla tarkasteltuna lopulta kannattavampi.

Osa paneelijärjestelmäkauppiaista tarjoaa myymälleen tuotteelle mukaan virtuaali- tai verkkoakku nimellä kulkevaa sopimusta. Tällöin on oltava tarkkana siinä, minkälainen tarjous on kyseessä. Mitään todellista akkua ei yleensä ole olemassa, vaan asiakkaalle luvataan tiettyä kuukausihintaa vastaan täysi hyvitys myyntiin päätyvälle sähkölle. Tällöin asiakkaalle hyvitettäisiin siis myyntiin menevästä osuudesta sähkön kokonaisostohintaa (siirto+verot+energia) vastaava summa.  Tällaisen sopimuksen kannattavuutta tulee tarkastella tarkasti ja huomioida, että ilman tämänkaltaista sopimustakin myydystä sähköstä maksetaan energian hinnan perusteella määritelty summa. Markkinoilla onkin tullut vastaan verkkoakkutarjouksia, joissa kuluttaja ei hyötyisi tuotteesta kuukausimaksua vastaavaa summaa, vaikka käyttäisi sopimuksen mukaista ”akkua” täyden kapasiteetin edestä. Paneelijärjestelmää ei siis kannata ainakaan ylimitoittaa siinä uskossa, että tällä tarjotulla akkuratkaisulla voitaisiin myydyn sähkön kannattamattomuus poistaa. Varsinkin, jos tarjouksen yhteydessä hinta palvelulle on tiedossa vain seuraavaksi vuodeksi, kun taa paneelijärjestelmän laskennallinen elinkaari on 30 vuotta.

Omaan käyttöön menevää osuutta paneelien tuotannosta on kuitenkin mahdollista kasvattaa erilaisilla sähkönkäytön ohjausratkaisuilla. Tämä tarkoittaa sitä, että siirretään sellaisten sähkölaitteiden käyttöä parhaan tuotannon ajankohdille, joiden käyttöajoilla ei ole erityistä merkitystä. Sähkölämmityskohteissa yksinkertainen yleinen esimerkki on, että lämminvesivaraajan päällä olon ajankohtaa siirretään yön tunneilta päivälle. Tämä siirto voidaan tehdä yksinkertaisimmillaan ryhmäkeskukseen asennetulla vuosikello-ohjauksella tai paneelijärjestelmän invertterissä olevalla ohjausreleellä, joka vaihtaa tilaansa tuotantotehon ylittäessä asetellun rajan. Tällä ohjausreleellä voidaan ohjata lämminvesivaraajan ohjauskontaktoria, jolloin lämminvesivaraaja kytkeytyy päälle tuotannon oltaessa tavoiteltu.

Lisäksi markkinoilla on useita erilaisia kotiautomaatiojärjestelmiä, joilla niin sanottuja joustavia kuormia voidaan ohjata sähkön omatuotannon, pörssisähkön tuntihinnan tai käyttäjien läsnäolon perusteella mahdollisimman optimaalisesti. Tällaisista energianhallintaan erikoistuneista ohjausjärjestelmistä käytetään myös lyhennettä HEMS (Home Energy Management System).

Aurinkolämpö

Auringosta lämpöä talteen ottavat aurinkokeräimet saattavat olla varteenotettava tukilämmitysmuoto kohteissa, joissa lämmönjako on toteutettu vesikiertoisella lattia- tai patterilämmityksellä. Tällöin keräimissä lämmennyt lämmönsiirtoneste kiertää energiavaraajassa (vesivaraajassa) olevan kierukan läpi ja luovuttaa näin lämpönsä varaajaan. On kuitenkin tärkeä huomioida, että aurinkokeräimet eivät Suomen olosuhteissa toimi tilojen tai lämpimän käyttöveden lämmittämisessä päälämmitysmuotona, vaan loppu lämpö on tuotettava jollakin päälämmitysjärjestelmällä. Lämpöä tuottavia aurinkokeräimiä on toimintamekanismiltaan kahta päätyyppiä, tyhjiöputkikeräimiä ja tasokeräimiä. Nämä keräimet eroavat teknisiltä ominaisuuksilta jonkin verran toisistaan, mutta kumpaakin on Suomessa käytössä. Suurin osa Suomessa asennetuista järjestelmistä on kuitenkin tasokeräimiä. Aurinkolämpöjärjestelmän hyödynnettävyyteen ja soveltuvaan mitoitukseen vaikuttaa erityisesti käytössä oleva varaajakoko.

9/13 Huolto ja ylläpito

Huollon vuosikello

Tässä esiteltävä vuosikello on yleisluontoinen, vastaava kannattaa tehdä itse omaa rakennusta varten räätälöitynä ja liittää se osaksi huoltokirjaa.

Kirjaa kaikki huollot ja toimenpiteet huoltokirjaan, hyvin ylläpidetty huoltokirja lisää talon arvoa.

Kaikkia ei kannata eikä saa tehdä itse, jolloin on aika kutsua ammattilainen apuun. Muista työtä teettäessä kotitalousvähennys!

Talven toimenpiteet

Talven yleiset huoltotoimenpiteet

Talven tullessa saapuvat myös lumityöt. Pihassa kannattaa huolehtia, että lumen kasaamiselle on sopiva paikka. Talon seinustalle lunta ei kannata kasata, jotta se ei sulaessaan pääsisi kastelemaan talon perustuksia tai julkisivua.

Talven aikana kannattaa seurata katolle kertyvää lumikuormaa, joka on helpointa ja turvallisinta pudottaa pakkaslumena tarvittaessa. Mikäli lunta lähtee itse poistamaan katolta, tulee varmistua riittävästä työturvallisuudesta putoamissuojaimien ja varovaisen työskentelyn kautta sekä huolehtia että pudotusympäristö on turvallinen ja vapaa.

Kannattaa varautua hiekoittamaan liukas piha ja kulkuväylät. Hiekoitushiekkaa onkin hyvä olla jo valmiiksi varattuna tätä varten.

Lataa kaikkien vuodenaikojen toimenpiteet Pdf:nä tästä

Talotekniikka & energia

Kevään toimenpiteet

Kevään yleiset huoltotoimenpiteet

Keväällä valon määrä kasvaa ja tilojen lämmitystarve pienenee. Ikkunoiden pesu onkin yleensä tällöin ajankohtaista ja auttaa luonnonvalon hyödyntämisessä kodin valaistuksessa.

Pihassa nurmikko alkaa kaipaamaan leikkausta ja kukat kastelua. Kastelussa kannattaakin huomioida lähipäivien sääennusteet ettei vettä käytetä tarpeettomasti.

Lataa kaikkien vuodenaikojen toimenpiteet Pdf:nä tästä

Talotekniikka & energia

Kesän toimenpiteet

Kesän yleiset huoltotoimenpiteet

Kesä on hyvää aikaa pientalon huollolle. Ulkoverhouksen huolto korostuu kesäaikaan auringon porottaessa maalipintaan. Mikäli maali hilseilee, on ulkoverhouksen huolto ajankohtainen.

Kesällä on hyvä tehdä vesikatteen sekä ikkunoiden ja ovien tiivistyksien huolto. Hyvät tiivistykset pitävät veden ulkona ja ovien sekä ikkunoiden kohdalla vähentävät vedontunnetta sisätiloissa. Sateella kannattaa varmistua, että sadevesi valuu ikkunasta ulospäin, pois rakenteista.

Jos nuohousta ei tehty keväällä, kannattaa se tehdä kesän aikana varautuen syksyllä alkavaan lämmityskauteen.
Lataa kaikkien vuodenaikojen toimenpiteet Pdf:nä tästä

Talotekniikka & energia

Syksyn toimenpiteet

Syksyn yleiset huoltotoimenpiteet

Syksyn sateet ja puista putoavat lehdet työllistävät syksyisin ja lämmityskausi alkaa. Sadevesien kulkua ja ohjausta kannattaa tarkkailla syksyn aikana ja puhdistaa sadevesikourut sinne pudonneista lehdistä ja roskista.
Lataa kaikkien vuodenaikojen toimenpiteet Pdf:nä tästä

Talotekniikka & energia

Muita yleisesti tärkeitä huomioita

Kattotyöskentelyissä huolehdittava putoamissuojauksesta.

Vain käytössä olevat/välttämättömät laitteet kytkettynä pistorasiaan. Valmiustilassa televisio, tietokoneet ja laturit kuluttavat turhaan sähköä. Kytkimellinen jatkojohto on näille hyvä ratkaisu.

Käyttövesiverkostoon asennetulla vakiopaineventtiilillä (paineenalennusventtiili) voidaan saada aikaan säästöä sekä vedenkulutuksessa että pienentyneen vedenkulutuksen myötä myös käyttöveden lämmityskustannuksissa. Lisäksi vakiopaineventtiili vähentää verkoston paineiskuja ja pidentää siten laitteiden käyttöikää. Samoin myös putkiston korroosiovaara pienenee.

Ilmanvaihtoa ja lämmitystä kannattaa säätää pienemmälle poissaolojen ajaksi. Kuitenkaan ilmanvaihtoa ja kosteiden tilojen lämmitystä ei tule sulkea kokonaan, vaikka talo olisi tyhjänä pidemmänkin aikaa. Tarpeenmukaisuuden perusteella tapahtuva hienosäätö voi tuoda merkittäviä säästöjä vuositasolla ja samalla asumismukavuuskin paranee.

Lisää vinkkejä ja videoita tarkastusten ja huoltojen tekemiseen

Ohjeet ja ohjevideot

Tulossa!

10/13 Ladattavat aineistot

Tulossa!

11/13 Tarjouspyynnöt

Tulossa!

12/13 Tuet

Tässä lisätietolinkit yleisimpiin tukikanaviin, mitä pientalon energiaremontteihin voidaan soveltaa.

Huom! Kotitalousvähennyksen maksimia on korotettu määräaikaisesti öljylämmityksen vaihtoa koskien (enintään 3500 € / hlö, omavastuu 100 €).

13/13 Rahoitus

Tulossa!